Perusta 4 | 2016
Yksi lähihistorian sykähdyttävimmistä tapahtumista oli kesäkuussa 1988 syntynyt Viron laulava vallankumous. Se on jo nimenä uskomaton. Yleensä vallankumoukset tehdään asein ja niissä syntyy uhreja. Tämä syntyi laulamalla ja sen yhdeksi symboliksi muodostui ihmisketju läpi Baltian.
Kaikki tuntevat tuon laulavan vallankumouksen, joka johti Viron irti Neuvostoliitosta uuteen itsenäisyyteen elokuussa 1991. Mutta yleisesti ei ole tiedossa, että virolaisen laululiikkeen juuret ovat 1800-luvun uskonnollisessa herätyksessä. Hernnhutilaisuus levisi Keski-Euroopasta Viroon ja kasvoi todelliseksi kansanliikkeeksi 1800-luvulla. Se synnytti virolaisen laululiikkeen, joka kasvoi kansallisen heräämisen myötä koko kansaa yhdistäväksi ilmiöksi. Kyse oli nimenomaan moniäänisestä kuorolaulusta. Ensimmäiset yleisvirolaiset laulujuhlat pidettiin Tartossa 1869.
Neuvostoaikana laulujuhlissa piti laulaa pakolliset ”Lenin-kantaatit”, mutta niiden jälkeen saatettiin laulaa isänmaan rakkautta ja vapauden kaipuuta välittäviä kotiseutulauluja, joiden vaarallisuutta keskuskomitea ei tunnistanut. Ja sitten kun tunnisti, se oli voimaton. Laulamista oli vaikea kieltää. Koko laulavaa kansaa ei voinut kyyditä Siperiaan. Oli syntynyt jotakin, mikä oli panssareita vahvempaa.
Laululla oli suuri merkitys myös uskonpuhdistuksessa. Luther piti musiikkia Jumalan toiseksi suurimpana lahjana heti evankeliumin jälkeen. Lutherin vastustajat sanoivat, että tämä sai enemmän pahaa aikaan virsillään kuin saarnoillaan. Laulettu evankeliumi on voimista väkevin.
Nyt kun edessä on yhtä aikaa sekä uskonpuhdistuksen että itsenäisen Suomen juhlavuosi, olisi syytä pohtia, mitä laulamisen elpymisellä voisi saada aikaan. Se, joka on saanut osallistua Piritan niemellä Viron laulujuhliin, on väistämättä kysynyt, miksei meillä Suomessa voisi syntyä jotakin samanlaista. Sama kysymys on noussut mieleen, kun on saanut nähdä norjalaisten hengellisten liikkeiden lasten ja nuorten kuorojen esiintyvän.
Eikä meidän tarvitse edes lähteä hakemaan mallia ulkomailta. Meillä on ihan oma aina kalevalaiseen lauluun ja 1800-luvun herätyksiin saakka ulottuva perintömme, jolle olisi hyvä rakentaa. Kun pyhäkoulut ovat lähes kokonaan hävinneet, meidän olisi aika alkaa laulaa taivas lasten sydämiin. Lasten mukana tulisivat sitten kirkkoon vanhemmat ja isovanhemmat, kummit ja ystävät.
Voisiko siis uskonpuhdistuksen ja itsenäisen Suomen juhlavuodesta tulla uusi laulamisen – ja hengellisen heräämisen aika? Jospa Pohjois- ja Etelä-Karjalan laulumaiden piispat saisivat syntymään uuden laululiikkeen ja sen kuorotoiminnan johtajaksi jonkun Seppo Murron kaltaisen mestarin. Maamme-laulu ja Finlandia sopisivat ihan hyvin samaan tilaisuuteen Suvivirren, Jumala ompi linnamme ja Ukko-Paavon virren kanssa.
Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle vuosi 2017 on muutenkin näytön paikka. Sen tulee osoittaa, miten se toimii uuden avioliittolain tullessa voimaan. Siitä ei ehkä ihan laulamalla selvitä. Tarvitaan toinen uskonpuhdistuksen aarre: Jumalan sana.
Tämä Perustan numero pyrkii antamaan aineksia kirkon ratkaisuun. Päivi ja Niilo Räsänen kertovat, mikä avioliitto on, Jyrki Knuutila pohtii kirkon vaihtoehtoja ja Pauli Selkee avaa teologisia perusteluja. Kaikkea ei voi keskuskomitea eikä edes Suomen eduskunta muuttaa. Ne eivät ole ihmistä luoneet eivätkä avioliittoa keksineet. Kristillisellä kirkolla on korkeammat auktoriteetit.
Kristillinen usko on ajassa kiinni. Samalla kun se ammentaa kaukaa, 2000 vuoden takaa, se ottaa kantaa siihen, mitä nyt tapahtuu. Näin tekevät myös hyvät hengelliset laulut. Vanhojen herätysliikkeiden lauluaarteet tulee säilyttää ja saada uudelleen käyttöön. Uusi Viisikielinen on hyvä lisä vanhaan lauluperintöön.
Vanha sanoma synnistä ja armosta, Jumalasta ja ihmisestä, elämästä ja kuolemasta on aina ajankohtainen. Se on syytä julistaa ja laulaa taas sekä vanhalla että uudella tavalla. Viron laulavan vallankumouksen juuret olivat hengellisessä herätyksessä. Herrnhutilaisuudesta on yhä tallella hengellisten laulujen lisäksi Päivän tunnussana. Todellinen vallankumous ja uskonpuhdistus syntyy yhä siellä, missä Jumalan sana koskettaa ja usko syntyy.
•Timo Junkkaala