Perusta  1 | 2017

Itsenäisyyden juhlavuonna on aihetta iloon. Suomi on ollut hämmästyttävä menestystarina. Matka sotien ja hallan runtelemasta Euroopan periferiasta sosiaalisen hyvinvoinnin mallimaaksi hakee vertaistaan. On syytä pohtia, mikä tuon kehityksen teki mahdolliseksi.

Vuosi 2017 on myös reformaation merkkivuosi. Martti Lutherin aloitteesta syntynyt uskonpuhdistus alkoi 500 vuotta sitten. Kysymys ei varsinaisesti ollut mistään uudesta, vaan paluusta kristinuskon alkuperäiseen sanomaan. On sanottu, että kristinuskon tulo maailmaan on ollut historian suurin vallankumous. Sanoma syntien sovituksesta ja kuoleman voittamisesta toi mukanaan sellaisen kaikkien yhtäläisen ihmisarvon ja lähimmäisistä huolehtimisen, jota ei ollut koskaan koettu. Uskonpuhdistus kaivoi nämä aarteet uudelleen esiin.

Moni asia olisi toisin, jos itä olisi 1000-luvun alussa kilpajuoksussa Suomenniemelle voittanut lännen. Euroopan jakanut roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon raja olisi silloin vedetty Pohjanlahteen ja olisimme ilmeisesti nyt osa suurta Venäjää. Suomesta tuli kuitenkin osa länttä ja sen kulttuuriperintöä ja sen seurauksena koimme myös uskonpuhdistuksen. Omantunnon vallankumousta, jossa armon sanoma vapautti kiirastulen pelosta, seurasi lukutaidon opettaminen ja Raamattu kansan kielellä.

Suomalaisen koulutuksen menestystarinan juuret ulottuvat peruskoulua kauemmaksi.  Jo 1600-luvulla oli sääntönä ettei ”yhdenkään sallittaman tulla aviosäätyyn, ennen kuin taitavat kristinoppinsa pääkappaleet”. Johannes Gezelius vanhemman aapis-katekismuksesta Yxi paras lasten tavara otettiin 80 painosta. Kinkereitä pelättiin, mutta tulokset olivat merkittäviä. 1700-luvulla lukutaito oli Turun hiippakunnassa korkeammalla tasolla kuin missään muualla Ruotsin valtakunnassa. Saattaa olla, että lukutaidossa oltiin jo tuolloin maailman huippua. Asiaa vauhditettiin vuonna 1759 ohjeella, jonka mukaan vanhempia tuli sakottaa, jos 12 vuotta vanhempi lapsi oli lukutaidoton. Saavutukset olivat hämmästyttäviä isonvihan, tautien ja katovuosien koettelemassa köyhässä maassa.

Suomea on kutsuttu maailman luterilaisimmaksi maaksi. Ahkeruutta, rehellisyyttä, vaatimattomuutta ja oikeudenmukaisuutta on pidetty sellaisina suomalaisina ominaisuuksina, joissa näkyy luterilaisen uskon vaikutus. Lutherhan julisti tavallisen arkisen työn Jumalan antamaksi kutsumukseksi.

Suomalaisen kansallisen identiteetin perusteita on totuttu hakemaan 1800-luvun puolivälistä. Reformaation juhlavuonna on syytä muistuttaa tuon vaiheen merkkimiesten uskonnollisesta vakaumuksesta, josta on näkyvinä merkkeinä lukuisat virret. Lönnrot ja Runeberg olivat monien muiden ansioittensa lisäksi myös erinomaisia virsirunoilijoita. Matti Klingen mukaan Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden hahmoille oli tyypillistä rohkean solidaarisuuden ja peräänantamattoman mielen tyyneyden lisäksi toivoa antava uskonnollisuus. Kaikkien aikojen luetuimman kansakoulun lukukirjan, Topeliuksen Maamme-kirjan, yhtenä keskeisenä tavoitteena oli juurruttaa jo lapsiin kristillinen usko.

Luetteloa Suomen historian merkkimiehistä, joille kristillinen usko on ollut tärkeä, voisi jatkaa pitkään. Taloudellisen ja poliittisen liberalismin suuri nimi Anders Chydenius oli pietistipappi. Kansakoulun isä Uno Cygnaeus oli aiemmin toiminut pappina ja muun muassa rakennuttanut ensimmäisen protestanttisen kirkon Alaskaan. Kyösti Kallio kuului niihin, jotka auttoivat kansaa eheytymään traumaattisen kansalaissodan jälkeen. Hän myös kehotti kansaa rukoilemaan talvisodan vaikeina vuosina. Ne, jotka yhä muistuttavat kristillisestä uskosta ja siitä nousevasta lähimmäisenrakkaudesta – ja jotka toivottavat Jumalan siunausta – jatkavat näitä perinteitä.

Suomen kehitys on monen asian summa. Ei liene sattumaa, että kaikki pohjoiset ristilippujen maat ovat nyt sosiaalisen hyvinvoinnin kärkimaita maailmassa. Itsenäisyyden ja reformaation merkkivuosi tarjoaa mahdollisuuden pohtia kansallisen identiteetin perusteita – myös sitä, mitkä asiat ovat vaarassa, jos kristillinen perintö kadotetaan. Alkaneena vuonna tuota perintöä ja sen soveltamista kysytään erityisesti avioliittoa ja eutanasiaa koskevissa ratkaisuissa.

Tässä numerossa professori Timo Vihavainen pohtii, mikä merkitys kristinuskolla on ollut Suomelle.  Professori Eino Murtorinne käsittelee herätysliikkeiden merkitystä. Ajankohtaisia kristinuskon, kirkon ja yhteiskunnan kysymyksiä käsittelee kansanedustaja Päivi Räsänen henkilökohtaisten kokemustensa valossa.

Hyvää itsenäisyyden ja uskonpuhdistuksen juhlavuotta,

•Timo Junkkaala