Perusta 1 | 2025

Tässä numerossa

2 | Pääkirjoitus

3 | Perustalla

4 | Artikkelit

29 | Tässä ja nyt

  • 30 | Heikki Repo: Gregoriaanista messua rakentamassa — elävän tradition tuoreen ilmauksen äärellä

33 | Kirjoja

Tässä numerossa arvioidaan seuraavat kirjat:

  • 34 | Tuomas Akvinolainen: Enkelit ja filosofia
    • Arvostelijana Jussi Seppälä
  • 36 | Pentti Alanen: Ennustaminen ja vapaa tahto
    • Arvostelijana Tuomas Punto
  • 37 | Reijo Arkkila: Baraka — siunaus: Kenian lähetystyötä yli puoli vuosisataa
    • Arvostelijana Marja-Kaarina Marttila
  • 39 | Katleena Kortesuo: Journalismin kuolema. Mitä medialle oikein tapahtui?
    • Arvostelijana Santeri Marjokorpi
  • 41 | Juha Meriläinen: Putinin alttaripoika — Patriarkka Kirill ja Venäjän pyhä hyökkäyssota
    • Arvostelijana Jouko Talonen
  • 43 | Janne Saarela: Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä
    • Arvostelijana J. J. Aleksi Markkanen
  • 44 | Leif Erikson: ”Tron är en levande och djärv förtröstan på Guds nåd” — Martin Luthers kamp mot ovisshetens monster
    • Arvostelijana Reijo Arkkila
  • 46 | Jouko Jääskeläinen: Rauha ja Lähi-itä. Näkökulmia perustuslakeihin ja arvoihin
    • Arvostelijana Jussi Seppälä
  • 49 | Gregory Koukl: Taktinen viisaus. Käsikirja keskusteluun kristillisestä vakaumuksesta
    • Arvostelijana Miika Koistinen
  • 50 | Owe Wikström: Muistin käytävillä. Uskontopsykologian professori katselee taaksepäin.
    • Arvostelijana Timo Junkkaala

52 | Sananselitystä (klikkaa lukeaksesi saarnatekstejä)

Sananselityksissä käsitellään kirkkovuoden kunkin pyhäpäivän yhtä evankeliumikirjan mukaista tekstiä. Selitykset on tarkoitettu sekä sanankuulijoille että sananjulistajien avuksi. Tämä jakso alkaa 3. sunnuntaista ennen paastonaikaa (septuagesimasunnuntai) 16.2. ja päättyy 4. paastonajan sunnuntaihin 30.3.

LUE KOKO LEHTI TILAAMALLA KOKO VUOSIKERTA TAI TILAAMALLA IRTONUMERO TÄSTÄ

Raamattu kirkon teologian ja elämän perustana 

Lausanne-liikkeen neljännen maailmankongressin aattona syyskuussa 2024 julkaistiin liikkeen tuorein lähetysteologinen asiakirja ”Soulin julkilausuma”. Asiakirja on osoitus siitä, miten lähetysteologia käy jatkuvaa vuoropuhelua yhteiskunnallisten muotiarvojen ja globaalia kirkkoa koettelevien haasteiden kanssa. 

Aiemmat kolme asiakirjaa (Lausannen julistus 1974, Manilan manifesti 1989, Kapkaupungin sitoumus 2010) lausuivat julki liikkeen raamattuhermeneutiikan, joka ohjaa sen teologiaa. Soulin julkilausuma toimii samoin, kuitenkin edellisiä seikkaperäisemmin. Syynä on varmasti se, että käsitys Raamatun olemuksesta ja käytöstä on globaalin kirkon polttavimpia aiheita. 

Millainen kirja Raamattu on? Julkilausuma vastaa: 

Vahvistamme, että Raamattu on Jumalan sana, kirjoitettu, jumalallisesti inspiroitu, Jumalan henkäyttämä kirjoitusten kokoelma, joka koostuu 66 Vanhan ja Uuden testamentin kirjasta. Erilaisten kirjoittajien ja kirjallisuuden lajien moninaisuuden kautta Raamattu muodostaa yhtenäisen ja johdonmukaisen todistuksen tarinasta, jossa Jumala valitsee kansan itselleen Jeesuksessa Kristuksessa. Raamattu on Jumalan itseilmoitus ja siksi kirkon Raamattu: sen arvovaltainen, erehtymätön, erilleen asetettu teksti, joka kokoaa yhteen ja ohjaa Jumalan erilleen asettamaa kansaa. Se on täysin totta ja luotettava ja kirkon elämän ylin normi. 

Lausanne-liikkeen vakaumus sen synnystä alkaen on ollut, että evankeliumi ja koko kristillinen oppi on riippuvainen raamattunäkemyksestä, joka ottaa tosissaan Jumalan kyvyn puhua ja vieläpä ilmoittaa itsensä luotettavasti. Jos Raamattu on vain tietyn kulttuuripiriin vaikutuksessa eläneiden ihmisten ajatuksia Jumalasta, on myös evankeliumi pelkkiä ihmisten ajatuksia. Silloin ei ole periaatteellista estettä sopeuttaa evankeliumin sisältöä kuhunkin aikaan ja kulttuuriin. Jos Raamattu on erehtyväinen ja epäluotettava kirja, on sen meille tuoma evankeliumi erehtyväinen ja epäluotettava. 

Soulin julkilausumassa surraan, että tämä raamattunäkemys ei ole aina tuottanut Raamatulle uskollista tulkintaa, joka pitää evankeliumin arvossa ja vahvistaa kirkkoa sen lähetystehtävässä. Millaisia ovat sitten raamatuntulkinnan hyvät periaatteet Soulin julkilausuman mukaan? 

1. Raamatun keskeinen sanoma on evankeliumi, julistus Jeesuksen inkarnaatiosta, kuolemasta, ylösnousemuksesta, taivaaseen astumisesta ja paluusta Jumalan Abrahamille antaman lupauksen täyttymyksenä. Koko Raamattua on luettava tämän evankeliumin valossa ja mukaisesti. Tämä evankeliumi, joka vaatii uskonkuuliaisuutta, rakentaa kirkon palvelemaan Jumalaa. 

2. Raamatun tarkoitus on tehdä uskovista Kristuksen kaltaisia elämään evankeliumin arvon mukaisesti. 

3. Raamattua on luettava tarkkaamalla sen konteksteja. On kiinnitettävä huomiota tekstin syntyajan historialliseen kontekstiin, kirjalliseen ja sen myötä asiayhteydelliseen kontekstiin sekä kanoniseen kontekstiin, mikä tarkoittaa osien lukemista koko Raamatun valossa. Neljäs konteksti on lukijan kulttuurikonteksti. Raamattua ei tulkita tyhjiössä. Tämä paikallisen seurakunnan konteksti voi haitallisesti ohjata Raamatun ymmärtämistä, mutta myös syventää koko kirkon uskollista Raamatun lukemista. 

4. Raamattua luetaan Pyhän Hengen ohjauksessa. Tänäänkin Jumala ohjaa kirkkoaan Raamatun tulkinnassa. Siksi kristittyjen on rukouksessa etsittävä Hengen apua. Hän antaa kirkolle sisäisen todistuksen Raamatun arvovallasta, valaisee uskovien ymmärryksen ja saattaa heidät taipumaan Jumalan sanalle ja tahdolle. 

5. Raamattua on luettava. Sitä on luettava kirkoissa, pienryhmissä, yksityisessä hartauselämässä; julkisesti, yksityisesti, ääneen, hiljaa. Raamatun sanan ja sen antaman evankeliumin on päästävä muotoilemaan kristittyjen maailmankatsomus ja elämä. 

6. Raamatun lukeminen tapahtuu yhdessä Kristuksen ruumiin kaikkien jäsenten kanssa, mukaan lukien jo poisnukkuneet pyhät. On kuunneltava vanhoja uskontunnustuksia ja kirkollisia traditioita. Evankeliumikeskeinen raamatuntulkinta alkoi jo apostolisesta kirkosta. ”Lukeminen ja kuunteleminen pyhien yhteydessä Hengen ohjaamana yli tilan ja ajan auttavat pitämään paikalliset yhteisöt ankkuroituina uskoon, joka kertakaikkisesti annettiin pyhille.” 

Soulin julkilausuman äärellä on pääteltävissä, että kristikunnan historiallisesta raamattunäkemyksestä ja evankeliumista luopuva kirkko katkaisee juurensa, muuttuu trendiarvojen kritiikittömäksi kannattajaksi ja menettää lopulta identiteettinsä Kristuksen kirkkona. 

Vesa Ollilainen,

päätoimittaja, pastori, TT