Miika Koistinen

Kirjoittaja on Hämeenkylän seurakunnan pastori

“Jos Paavali eläisi nyt, hän tekisi tanssivideoita Tiktokissa!” Herättikö väite mielenkiintosi? Tai nostattiko se jonkin tunnetilan? Oli reaktiosi sitten positiivinen tai negatiivinen, toteutui siinä Tiktokin sääntö #1: Tavoita katsojan huomio ensimmäisen kolmen sekunnin aikana. Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa — ja nykyään erityisesti myös sosiaalisen median katsojien ja seuraajien kalastelussa. Miten usein niin räväkkää materiaalia sisältävä some voisi toimia alustana ilosanoman levittämiselle? Onko somella paikkaa evankelioinnissa? 

Uskon vilpittömästi, että jos Paavali eläisi 2020-lukua, hän olisi myös sosiaalisessa mediassa. Tuskin hän tekisi tanssivideoita, mutta veikkaan, että hän luultavimmin kuitenkin olisi Tiktokissa. Tai ainakin vähintään jollakin some-alustalla. Miksi näin? Koska sosiaalinen media on tämän päivän turut ja torit. Some on paikka, jossa ihmiset ovat. Paavali meni kreikkalaisille toreille julistamaan, koska tiesi, että sinne ihmiset kokoontuivat. Autiomaassa olisi ollut turha julistaa. Liskot ja skorpionit ovat aina olleet kirkon jäsentilastoissa aivan listan häntäpäässä. Niille on turha huudella. Meidän tulee mennä sinne, missä ihmiset ovat. Kun menemme someen, menemme ihmisten pariin. 

Sen lisäksi että some on kohtaamispaikka, on se tietyllä tavalla osa meitä. Vaikka emme tietoisesti olisi somessa katsomassa tai julkaisemassa videoita, olemme siellä silti jatkuvasti. Vaikka kännykkäni ja tietokoneeni heitettäisiin tuliseen pätsiin, niin olisin silti somessa. Profiilini ja kaikki, mitä olen sinne julkaissut, on aina internetissä ja ihmisten nähtävillä. Käytännössä me viestimme somen kautta ihmisille lakkaamatta, vaikkemme tekisikään sitä aktiivisesti. Vaikken minä huutaisi, niin profiilini ja postaukseni huutavat alati niille, jotka somessa niihin törmäävät. 

Vaikka some on tuonut uuden kanavan ihmisten kohtaamiselle, ei somessa tapahtuva evankeliointi vähennä perinteistä kasvoista kasvoihin tapahtuvan evankelioimisen merkitystä ja arvoa. Mikä onkaan parempi tapa kertoa omasta uskostaan ja kristinuskon ilosanomasta kuin jutella kahden kesken luottavaisessa ilmapiirissä? Tai kuinka nautinnollista on istua yleisötilaisuudessa ja kuunnella, kun karismaattinen puhuja jakaa siitä, mitä Jumala on hänen sydämelleen asettanut. Parhaimmillaan kuuntelija on kuin uusi viinileili, joka vain saa tulla täytetyksi uudella ihanalla viinillä. Siksi uskonkin, että jos Paavali eläisi nyt, hän tuskin tekisi joko-tai-kysymystä kasvotusten ja somen välityksellä tapahtuvan evankelioinnin välille. Hän hyödyntäisi molempien tapojen tuomia mahdollisuuksia. Sitä paitsi omalla tavallaan Paavali käytti oman aikansa somea. Se ei tietenkään sijainnut kyberavaruudessa vaan hänen postauksiensa alustana toimi papyrus. Silti hänen julkaisujaan jaettiin yhtä ahkerasti kuin kohu-blogikirjoitusta Facebookissa. Vaikka some ei ole ongelmaton, emme voi kieltää sitä tosiasiaa, että ihmiset ovat somessa ja some on osa ihmisiä. Ja siksi onkin ehdottoman tärkeää, että myös somessa kuuluu evankeliumin puhdas ja kirkas ääni aina hamaan paruusiaan asti. 

Onko some parempi? 

“Menkää ja tehkää!” sanoi Jeesus. Lähetyskäsky on selvä. Meidän tehtävämme on kertoa ilosanomaa Jeesuksesta. Itse aloitin some-evankelioinnin vuonna 2014, kun perustin Kiviä kengässä blogisivuston, joka käsittelee apologisia aiheita. Näen, että apologia ja evankeliointi kulkevat käsi kädessä. Apologia toimii vähintään tienraivaajana evankelioinnille. Vuonna 2019 innostuin videoiden tekemisestä ja perustin oman Youtube-kanavan. Kuka nyt jaksaa lukea, kun voi katsoa videon? Tiktokin myötä videoiden tekeminen muuttui päivittäiseksi. Nykyään julkaisen yhdestä viiteen videota päivässä. Verkot ovat siis päivittäin vesillä, mutta ovatko sosiaalisen median kalastusvedet parempia kuin konkreettisten turujen ja torien? Oman kokemukseni mukaan kyllä ja ei. 

Sosiaalisen median voima on ehdottomasti sen saavuttavuudessa. Puhuimme hiljattain työpaikkani Hämeenkylän seurakunnan työkokouksessa siitä, kuinka meidän tulisi kohdata ihmisiä enemmän ja kuinka suuri vaikutus olisi sillä, jos jokainen järjestäisi kalenteriinsa kaksi evankelioivaa tapaamista lisää. Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo puhui tämän vuoden synodaalikokouksessa samassa hengessä: Jos jokainen pappi kohtaisi kymmenen ihmistä vuodessa ja saisi heidät liittymään kirkkoon, jäsenmäärän lasku kääntyisi nousuun. Ihmisiä pitäisi siis kohdata enemmän. Se on varmasti kaikille selvää. Mutta näissä puheenvuoroissa mietin vain, unohdammeko me somen valtaisan voiman ja potentiaalin? Samana päivänä, kun mietimme kokouksessa, että meidän tulisi kohdata kaksi ihmistä lisää viikossa, en voinut olla miettimättä sitä, että jo sinä aamupäivän kokoushetkenä, minä olin tavoittanut yhdellä Tiktok-videollani tuhansia ihmisiä. Ja kyse oli vasta aamupäivästä! Normaalisti videoni saavat päivässä yhteensä 10 000–15 000 katselukertaa. Toki osan katselukerran takana on sama henkilö, mutta joka tapauksessa luku pysyy tuhansissa. Miksi siis käyttää aikaa parin lampaan etsimiseen, kun voi löytää kokonaisen lauman? 

Vastakysymyksenä voisi esittää, onko seurakunta seurakunta, jos ei ole henkilökohtaista kontaktia? Se on somen kääntöpuoli. Vaikka somen kautta tavoittaakin ihmisiä paljon ja helposti, katselukertoja ei ehkä voi sanoa kohtaamisiksi. Toki videoiden kommenttikentissä voi keskustella katsojien kanssa ja luoda syvempiä suhteita, mutta se on hyvin aikaavievää. Monesti tunnenkin huonoa omaatuntoa siitä, kun en vain ehdi keskustella seuraajieni kanssa riittävästi. Näen potentiaalisia kommentteja ja kysymyksiä, mutta tiedän, etten yksinkertaisesti ehdi reagoida niihin. Kommentteihin vastaamattomuus aiheuttaa toisinaan stressiä, turhautumista ja riittämättömyyden tunnetta. Toki moni evankelioija tuntee samoja tunteita kasvotusten tapahtuvissa tilaisuuksissa, mutta somessa katsojien reaktiot ja kysymykset ovat sisällöntuottajalla jatkuvasti näkyvillä ikään kuin muistuttamassa siitä, ettei vain ehdi vastata. 

Vaikka henkilökohtaisiin kohtaamisiin ei olisikaan aikaa, mielestäni some-evankeliointi on silti sen arvoista. Videoiden tekeminen on siementen kylvämistä, ja mitä enemmän videoita tekee ja tavoittaa ihmisiä, sitä paremmat mahdollisuudet siemenillä on itää. Toki kasvu on yksin Jumalan käsissä. Mutta kylvämään meidät on kutsuttu, ja siihen some tarjoaa äärettömän hyvän mahdollisuuden. 

Tiktok — tanssia vai evankeliointia? 

Olen tehnyt yhden tanssivideon Tiktokiin. Mieti hetki, mitä mielikuvia se herättää. Usein ihmiset, jotka eivät ole Tiktokissa, ajattelevat, että Tiktokissa on pelkkiä tanssivideoita ja yleensä sellaisia, joita Paavali olisi paheksunut — ja oikein olisi tehnytkin! Uskon kuitenkin, että rakas ja kiivas veljemme, herra P, olisi hyväksynyt videoni. Siinä oli kyse Jeesuksen ylösnousemuksen julistamisesta. Ja kyllä, olin täysin pukeissani. 

Tiktok ei ole pelkkä tanssivideoiden tai pelkkä nuorten sovellus. Noin 30 % Tiktokin käyttäjistä on alle 19-vuotiaita. Siellä on siis kaiken ikäisiä, ja luulen, että suurin osa ainakin omista kommentoijistani on vähintään nuoria aikuisia. Lisäksi 60 % omista seuraajistani on miehiä, jotka useimmiten ovat vähemmistössä kirkon tapahtumien osallistujatilastoissa paitsi ehkä miesten kirjallisuuspiirissä. 

En ole siis koskaan kokenut Tiktokia sellaiseksi, millaiseksi se helposti mielletään. Niin kuin sosiaalisen median sovellukset yleensäkin, räätälöi Tiktok jokaiselle yksilöllistä sisältöä. Toisin sanoen sen algoritmit tarjoavat pääsääntöisesti sitä, mitä käyttäjä tykkää katsoa. Itselläni siellä näkyy kristillistä sisältöä, pääasiassa apologiaa. Ei siis kannata pelätä tai olla ennakkoluuloinen Tiktokia kohtaan. Jos yhtään on halu julistaa somessa evankeliumia tai katsoa hyvää kristillistä sisältöä, niin suosittelen ottamaan Tiktokin haltuun. 

Tiktokin kautta olen myös verkostoitunut eri kristittyjen veljien ja siskojen kanssa. Lisäksi tuntuu rohkaisevalta, kun omaan syötteeseen tulee apologista sisältöä. Tällöin ei pääse Valheen herra kuiskuttelemaan korviin, että yksin tässä ollaan. Sosiaalisen median kautta voi siis luoda yhteyksiä, vahvistaa yhteyttä ja niiden avulla pitää myös evankelistan oma uskon haarniska puhtaana ja kiiltävänä. 

Tiktokin voima 

Tiktokin tarjoamat hyödyt evankelioimistyössä ovat ehdottomasti sisällönluonnin helppous ja videoiden saavuttavuus. Koska Tiktok on ladatuin applikaatio tällä hetkellä, sillä on paljon aktiivisia käyttäjiä. Millä tahansa videolla on mahdollisuus päästä leviämään laajasti. Tiktokin algoritmit ovat myös suunniteltu siten, että ne syöttävät videoita täysin sattumanvaraisestikin ihmisille. Evankeliumi saattaa siis kaikua niihinkin korviin, jotka yrittävät tietoisesti peittää itsensä Sanalta. 

Monesti olenkin ihmetellyt, kuinka jotkin videot saavat käsittämättömiä katselukertoja. Tein videon aiheesta “Kolme todistetta siitä, että Jeesus on Jumalan Poika”, ja tällä hetkellä sillä on yli toistasataa tuhatta katselukertaa. Kaikki on totisesti Jumalalle mahdollista. Ironisinta tässä on se, että videon tekemiseen tekstityksineen ei mennyt puolta tuntia pidempään. Sitä vastoin yksityiskohtainen ja hienosti editoitu Torinon käärinliinasta kertova 40 minuutin Youtube-dokumenttivideo, jonka tekemiseen käytin 40 tuntia, on saanut vasta päälle kolmetuhatta katselukertaa. Tiktokissa on siis mahdollista saada aikaan todella paljon suhteellisen vähällä vaivalla. 

Videoiden tekemisen helppous onkin se, johon rakastuin Tiktokissa. Riittää, kun ottaa kännykkä käteen ja alkaa kuvata. Videon voi tehdä melkein missä ja milloin vain, eikä se tarvitse aikaa vievää jälkieditointia. Video voi olla kaikkea kymmenen sekunnin mittaisesta yhden sloganin videosta muutaman minuutin pidempään selitykseen. Tiktokin kuvaus- ja editointityökalu mahdollistaa myös videoiden kuvaamisen osissa. Ei tarvitse siis onnistua yhdellä pitkällä otolla. Eikä sellaista kannata tehdäkään. Katsojien mielenkiinto pysyy hereillä, kun video koostuu monista lyhyistä otoista. Samoja ominaisuuksia löytyy toki muistakin sovelluksista, mutta mielestäni Tiktok on silti ylivoimaisin saavuttavuudessaan ja helppoudessaan. Ja mikä parasta, kun on tehnyt Tiktok-videon, sen voi helposti julkaista muissa sovelluksissa. 

Tämän lisäksi koskaan ei tarvitse miettiä, mitä julkaisisi. Tiktok pitää siitä huolen. Omat julkaisuni ovat enimmäkseen vastausvideoita kysymyksiin, joita tulee edellisten videoiden kommenttikenttiin. Tiktokissa voi vastata kommentteihin joko kirjoittamalla kommenttikenttään vastauksen tai tehdä siitä videon, jolloin kysymys tulee näkyviin videolle. Kysymyksen voi myös ottaa talteen luonnoksiin. Näin ideoita kertyy talteen, eikä minun ainakaan ole koskaan tarvinnut stressata, mitä seuraavaksi julkaisisin. Sisällöntuottajan näkökulmasta Tiktok on tässä mielessä omavarainen: se ruokkii itse itsensä. Ja koska Tiktokissa millään videolla ei koskaan ole täysin sama yleisö — algoritmit voivat työntää videoita kenelle tahansa — niin samoihin kysymyksiin voi tehdä videon useammankin kerran. Tämä on valtti esimerkiksi Youtubeen verrattuna. Youtubessa toisto alkaa pikemminkin ärsyttää. Tiktokissa se ei haittaa, vaan on jopa välttämätöntä. 

Kiinnostaako tiktokkaajia kristinusko? 

Tiktokin kysymystulva kertoo mielestäni siitä, että some-evankeliointia todellakin tarvitaan: ihmisillä on paljon kysymyksiä ja jotkut kysymykset toistuvat uudestaan ja uudestaan. Ja monessa kysymyksessä näkyy tietämättömyys ihan kristinuskon perusasioista. Tämänkin takia someen kaivataan kirkasta evankeliumin sanaa ja opetusta. 

Kysymystulvan lisäksi seuraajamääräni kielii, että evankelioinnille on paikkansa myös Tiktokissa. Tällä hetkellä kanavallani on 7300 seuraajaa. Ei mikään astronominen luku, mutta mielestäni korkea, kun ottaa huomioon, että en tee tanssivideoita tai edes neutraaleja selitysvideoita kristinuskosta, vaan apologeetan tavoin julistan, että kristinusko on totta. Suurin osa seuraajistani on tietenkin uskovaisia, mutta ei sen väliä, koska mitä enemmän heitä on ja mitä enemmän he katsovat videoitani, sitä enemmän Tiktok lähettää videoita eteenpäin niille, jotka eivät ole seuraajiani. Jokainen osallistuu omalla katselukerrallaan Sanan jakamiseen eteenpäin. Militantein ateistikin voi osallistua Jumalan valtakunnan rakentamiseen katsomalla videoni. 

Yleisimmät kysymykset, joihin olen törmännyt, käsittelevät Jumalan ja tieteen suhdetta, pahan ongelmaa ja helvettiä: “Tiede on kumonnut Jumalan!”, “Pahuus on ristiriidassa hyvän ja kaikkivoivan Jumalan kanssa!” ja “Miten Jumala voi tuomita normaalia hyvää elämää elävän ihmisen helvettiin?” Hyviä ja tärkeitä aiheita, mutta yleensä kaikissa ongelmana on se, että kysyjällä on aivan väärä kuva Jumalasta tai hän ei tunne kristinuskon perusopinkappaleita. 

Tiede vastaan Jumala -keskustelussa kysyjä kuvittelee Jumalan pilven päällä asuvaksi Zeukseksi, joka heittelee salamoita. Yleensä hän myös olettaa, että tiede on ainut keino saada tietoa. Molemmat näistä ovat täysin vääriä olettamuksia. Jumala ei ole universumin sisäinen olento, vaan kaiken Luoja. Skientismi — väite, että vain tieteellä voi saada tietoa — sen sijaan on itsensä kumoava väite. Pahan ongelmassa kysyjä ei ota huomioon, että Jumalalla voi olla moraalisesti perustellut syyt sallia pahuus ja rajallisina ihmisinä me emme vain tiedä näitä. Loogista ristiriitaa ei siis ole. Helvetin kohdalla kysyjä unohtaa tyystin synnin todellisuuden ja sen, että Jumala on täydellisen hyvä, pyhä ja oikeudenmukainen, eikä synti kestä Hänen edessään. Käytännössä vastaväitteissä on siis monesti kyse olkinukeista. 

Sudenkuopat 

Tiktok on loputon suo. Sinne uppoaa kaikki. Laittoipa sinne mitä tahansa, vaikka samasta aiheesta useamman kerran, sille on tilaa. Tämä ei ole kuitenkaan pelkkä siunaus vaan myös kirous. Se on kirous, koska sisällöntuottajana sinne täytyy jatkuvasti tuottaa uutta sisältöä, että oma sisältö ehtisi edes pienen hetken olla pinnalla kaikkien nähtävillä, ennen kuin se uppoaa loputtomaan pimeyteen nopeammin kuin syntinen myllynkivi kaulassa meren syvyyteen. Toki on mahdollista, että videot lähtevät jälkijunassa nousuun, mutta useimmiten ne jäävät unholaan. Tähän vaikuttaa myös se, että Tiktokissa ei ole mielekästä etsiä profiileista vanhoja videoita. Se on Youtuben vahvuus. Sisältöä täytyy siis tuottaa paljon, että tulisi nähdyksi — mieluiten kolme videota päivässä. Tiktokiin ei kannata lähteä sisällöntuottajaksi sillä asenteella, että tekee muutaman videon vain silloin tällöin, ellei nyt jokainen video satu olemaan hitti. 

Mielestäni negatiivisin asia some-evankelioinnissa on asiaton kommentointi. Niin sanottu trollaamien ei tietenkään ole vain evankelioinnin vitsaus vaan kaikkien riesa. Negatiivinen ja jopa aggressiivisen röyhkeä kommentointi saattaa yllättää videontekijän. Ja nyt puhun yksinomaan ilkeästä kommentoinnista enkä asiallisista kriittisistä vasta-argumenteista. Omien videoideni kommenteissa uskoa haukutaan säännöllisesti lapselliseksi, minua väitetään huijariksi ja valehtelijaksi, ammattini oikeutusta ihmetellään ja pilkkanauruhymiöitä on vaikka muille jakaa. Tällaiset kommentit menevät ihon alle, ellei ole valppaana. Ja monesti vanha Aatami huutaakin pääsyään vapaaksi, jotta voisi kommentoida takaisin samalla mitalla. Jumalan ihme, että olen pysynyt niinkin rauhallisena kuin olen. Ainut ohje trolleihin ja vihakommentteihin onkin tämä: älä reagoi. Valitettavasti liiankin usein huomaan vastaavani ja hetken päästä tajuan, että se oli aivan yhtä tyhjän kanssa. 

Valppaana pysyminen täytyy muistaa myös Tiktokin ulkopuolella. Asiat jäävät nimittäin päähän pyörimään ja useasti huomaan, kuinka olen aivan omissa maailmoissani miettimässä, mitä joku kommentoi ja kuinka vastaisin. Somessa kaikki on heti, tässä ja nyt. Palaute on välitön ja suora. Se kahlitsee helposti somen ulkopuolisen elämän. Tuntuu kuin pitäisi vastata takaisin välittömästi. Ja jos johonkin kriittiseen kommenttiin ei ehdi tai pysty syystä tai toisesta vastaamaan, mieleen nousee heti ajatukset: “Apua, nyt se luulee, että hän voitti ja kristinusko ei voi olla totta!” Evankelioinnissa ei tietenkään ole kyse kilpailusta tai argumenttien voittamisesta, vaan rakkaudesta, mutta tällaiset ajatukset ovat turhankin inhimillisiä. Yksi sudenkuoppa onkin se, että antaa kommentoijien ruveta hallitsemaan liikaa omaa aikataulua ja sisältöä. Palautetta on toki hyvä kuunnella ja kehittää itseään sen perusteella, mutta jos ohjakset antaa itseltään pois, toteutuvat Jeesuksen sanat sokeasta sokeain taluttajasta. 

“Menkää ja tehkää!” 

Ongelmistaan huolimatta sosiaalinen media on todella potentiaalinen osa evankeliointityötä tänä päivänä. Somen huomiotta jättäminen olisi sama kuin yrittäisi kalastaa pelkällä ongella, vaikka käytössä olisi iso kalastusvene. Ja vaikka radio ynnä televisio ovat olleet evankelioinnin välineitä jo pitkään, somessa ja erityisesti Tiktokin kaltaisissa sovelluksissa, on se vahvuus, että niiden kautta viesti saavuttaa muitakin kuin niitä, jotka tietoisesti avaavat kristillisen radio- tai televisiokanavan. Somen avulla voimme helposti julistaa evankeliumia heille, jotka eivät sitä normaalisti kuulisi. Koko ajan ympäri maailmaa viljaa on valmiina korjattavaksi. Viljaa, joka ei monesti edes itse tajua olevansa valmista kauraa. Some tarvitsee korjuumiehiä ja -naisia lisää. Haluaisinkin nähdä, että innokkaat apologian harrastajat ja evankelistat lähtevät rohkeasti someen ja verkostoituvat keskenään ja ekumeenisesti yhteisvoimin julistavat Kristuksen kirkasta evankeliumia.