Perustan linjana luottamus Raamattuun ja ristin evankeliumiin

”Aikakauskirjamme erityisenä päämääränä on toimia raamatullisen herätyskristillisyyden hengessä ja olla kirkkomme piirissä vaikuttavien hengellisten liikkeiden ja muiden herätyskristillisyyttä kansankirkossamme edustavien toimintamuotojen yhdyssiteenä. Lähimmän sysäyksen tämän julkaisun perustamiseen on antanut maahamme levinnyt teologinen suuntaus, jonka piirissä on väitetty herätyskristillisyyttä epäluterilaiseksi.”

Näin esitteli professori Osmo Tiililä perustamansa Teologia ja kirkko -lehden tarkoituksen lehden ensimmäisessä numerossa vuoden 1954 alussa. Taustana oli sodan jälkeinen muutos kirkossa ja jännite uuskansankirkollisuuden ja herätyskristillisyyden välillä. Tiililä oli ottanut voimakkaasti kantaa Niinivaaran kirjaan Maallinen ja hengellinen, josta oli tullut uuden tämänpuoleiseen keskittyvän kansankirkollisuuden kärkiohjus. Tiililä halusi koota herätysliikeväen puolustamaan klassista raamatullista kristillisyyttä, jonka keskuksena oli Jeesuksen sovitustyöhön perustunut pelastussanoma. Tiililän lehdestä sanottiin, että kaikki lukivat sitä, vaikka vain harva sitä tilasi. Erityisesti Tiililän ajankohtaiskatsaukset kiinnostivat.

Evankelisluterilainen Sisälähetyssäätiö (nykyinen Suomen Raamattuopiston Säätiö) jatkoi lehden julkaisemista muutaman vuoden senkin jälkeen, kun Tiililä ei enää vastannut lehdestä, mutta lopetti sen julkaisemisen Kansanlähetyksen perustamisen jälkeen. Lehti oli tullut ongelmalliseksi kustantajalleen, kun lehden tärkeimmät tekijät olivat lähinnä Ylioppilaslähetyksen ja Kansanlähetyksen väkeä.

Ylioppilaslähetys ja Kansanlähetys jatkoivat Teologia ja kirkko -lehden perinnettä perustamalla vuoden 1969 alussa Raamattu ja seurakunta -lehden. Sen ensimmäisessä numerossa päätoimittaja Per Wallendorff kertoi, että vaikka lehden nimi muuttuu, vanha perustus säilyy. Perustuksella tuo persoonallinen Kristus-mystikko tarkoitti itse Vapahtajaa.

Raamattu ja seurakunta -lehdestä ei tullut pitkäikäistä. Sisäinen kriisi koetteli Kansanlähetystä jo pian 1970-luvun alussa, oltiin taas tilanteessa, jossa kustantaja – toinen niistä – koki, että lehden pää­asialliset tekijät olivat siirtyneet toiseen leiriin. Kansanlähetys irtisanoutui lehdestä vuoden 1973 lopussa.

Ylioppilaslähetys päätti jatkaa yksin. Se perusti vuoden 1974 alussa Perusta-lehden. Sen ensimmäisessä numerossa lehden päätoimittaja Juhani Lindgren määritteli huolellisesti Perustan tehtävän ja tarkoituksen. Hän lähti liikkeelle wallendorffilaiseen tapaan: ”Perustan ensimmäinen tehtävä on viitata Kolmiyhteiseen Jumalaan ja hänen sovitustyöhönsä Jeesuksessa Kristuksessa uskomme ainoana lähteenä ja perustuksensa.” Tältä pohjalta lehden tuli rohkaista ja tukea yksityisiä kristittyjä uskossa ja kristillisessä elämässä. Tarkoitus oli välittää ”sovituksesta ja vanhurskauttamisesta avautuvan uskossa harjoitetun teologian hedelmää Jumalan kansan ulottuville ja sen omaisuudeksi”. Lehti ei olisi ”kapea-alainen ammattiteologien lehti eikä myöskään hartauslukemisto” vaan sen tehtävä oli ”tunnustuksellisen herätyksen hengessä” harjoittaa ja tehdä tunnetuksi uskon perusteita ja käytäntöön soveltamista koskevaa teologiaa. Lindgrenin mukaan teologian tehtävänä on rakentaa Kristukseen uskovien seurakuntaa, joka jatkuvasti tarvitsee teologiaa.

Perusta-lehti on osoittautunut edeltä­jiään sitkeähenkisemmäksi ja aloittaa siis nyt jo 41. vuotensa. Jos mukaan otetaan edeltäjät, lehti täyttää jo 60 vuotta. Tiililän, Wallendorffin ja Lindgrenin linjaukset ovat osoittautuneet kestäviksi ja tuntuvat yhä vähintään yhtä tarpeellisilta ja ajankohtaisilta kuin niitä kirjoitettaessa. Ajankohtaisuuttaan ei ole menettänyt vetoomus raamatullisen pelastussanoman ja herätyskristillisyyden puolesta, puhumattakaan Kristus-keskeisyydestä. Sovituksesta ja vanhurskauttamisesta avautuvaa teologiaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Tässä yhteydessä on syytä sanoa kiitos Raimo Mäkelälle, joka ei ole ainoastaan erittäin uutteralla tavalla vienyt Perustaa viime vuosina eteenpäin, vaan joka itse asiassa on ollut tärkein lenkki tuossa em. pitkässä historiassa aina Teologia ja kirkko -lehden ajoista alkaen.

Moni asia on Tiililän ajoista muuttunut. Kirkon jäsenmäärä on pudonnut 95 prosentista alle 80. Taisteleva ateismi nostaa ennennäkemättömällä tavalla päätään, ja kirkkolaiva tuntuu ajelehtivan myrskyssä ilman kapteenia ja peräsintä. Herätysliikkeiden kirkoksi kutsutussa kirkossa vaikeutetaan herätysliikkeiden työtä, ja jotkut pyrkivät määrätietoisesti tuhoamaan kristillistä lähetystyötä. Suurin ongelma ei ole kirkon jäsenkato, vaan se, jos kirkko on ilman Jumalan sanaa.

Tämän myllerryksen keskellä Perusta haluaa rohkaista luottamaan Raamattuun ja välittää ristin sanomasta nousevaa uskon teologiaa. Uskomme että sanoma ristiinnaulitusta, joka kerran muutti ihmiset ja maailman, voi tehdä sen uudelleen. Kutsumme kysymään, mitä Kristukseen sitoutuminen merkitsee tässä ajassa. Perusta tahtoo tulla uskon ja ajattelun avuksi kaikille, jotka näkevät sekä ajan haasteet että varsinkin sen, mihin Jumalan sana meitä nyt kutsuu.

Timo Junkkaala

(Tämä kirjoitus on julkaistu Perusta-lehden 1 | 2014 pääkirjoituksena.)