Pääkirjoitus 5 | 2015
”Elämme nyt aikoja, jolloin suomalaisillekin tarjotaan muukalaisuuden siunausta. Tarvitsemme muistutusta siitä, että väkivallan vastakohta ei ole väkivallattomuus vaan vieraanvaraisuus. Ja parasta mitä vieraalle voi antaa, on aika. Vastalahjaksi saamme ainakin itsellemme nauramisen kykyä, pinnallisen ystävyyden sijasta sielujen sympatiaa ja luottamusta Jumalaan, joka pelastaa kulttuurisesta ymmärtämättömyydestä johtuvien virheidemme seurauksilta.”
Näin kirjoitti Pekka Mäkipää Kylväjä-lehdessä 8–9/2015. Eräs työtoveri kertoi jokin aika sitten, kuinka eräs maahanmuuttaja oli kutsunut hänet kotiinsa ja esitellyt läheisilleen suomalaisena ystävänä, vaikka he olivat sitä ennen vain muutaman kerran hiukan jutelleet junassa. Nyt on helppo saada ystäviä ja kokea muukalaisuuden siunaus.
Tämän kirjoituksen otsikko on pakistanilaisen Nabeel Qureshin juuri suomeksi ilmestyneestä kirjasta Etsin Allahia, löysin Jeesuksen. Onneksi Nabeel Qureshi lopulta kohtasi erään, joka välitti hänestä. Muutenhan tätä kirjaa ei koskaan olisi kirjoitettu eikä siihen johtaneita tapahtumia olisi tapahtunut.
Tässä numerossa puhutaan islamista. Suomeen tulee koko ajan muitakin, myös kristittyjä. Kyrkpressen kertoi syyskuussa, että Iranista tulleista joka toinen kertoi pakonsa syyksi, että kristittyjä vainotaan heidän kotimaassaan. Juuri nyt islam on kuitenkin erityisen ajankohtainen, kun maahanmuuttajia saapuu ennätysmäärä Irakista, Syyriasta ja Afganistanista. Suomi on muun Euroopan kanssa ihmeissään.
Kristityt islamtuntijat käsittelevät tässä lehdessä mm. sitä monia askarruttavaa kysymystä, miksi islamiin liittyy niin paljon väkivaltaa. Pohditaan myös sitä, millaisia ovat olleet kristittyjen erilaiset asennoitumiset islamiin. Entä mitä voisimme Uuden testamentin pohjalta päätellä siitä, mitä Jeesus ajattelee islamista? Puheenvuoron saa myös Suomessa asuva islamilaisyhteisön johtaja, täkäläinen imaami, ja pari islamilaisessa maassa parhaillaan työskentelevää suomalaista.
Omat lähtökohdat ja ennakkoluulot on hyvä tiedostaa. Kristittyjen suhtautumisessa islamiin on ollut suuria eroja. Joidenkin mukaan islam on kristinuskon kanssa yhteisestä abrahamilaisesta taustasta nouseva jalo uskonto, jonka Allah on sama kuin kristinuskon Jumala. Toisten mukaan kyseessä on kristinuskosta poikennut lahko, jossa Muhammedin näyt yhdistyvät väärinymmärrettyyn kristinuskoon ja juutalaisuuteen. Erityisesti väkivaltaisuuden tähden islamia on pidetty myös antikristillisenä liikkeenä, jonka tarkoitus on tuhota kristinusko.
Mutta väkivallan vastakohta on siis vieraanvaraisuus. Hämmennys ja pelot on syytä kääntää välittämiseksi. Paras tie maahanmuuttajien kotouttamisessa on ystävällisyys. Raamatun malli on selvä. Muukalaisia tulee kohdella samalla tavalla kuin omia kansalaisia. Aivan erityisesti tulee auttaa kaikkia hädässä ja avun tarpeessa olevia. Antaessaan saa.
Nabeel Qureshin kanssa moni muukin odottaa välittämistä. Kun kyräily vaihdetaan ystävällisyyteen, saadaan itsekin muukalaisuuden mukana tuleva siunaus. Ja silloin myös sanoma Kristuksesta, syntien sovituksesta ja kuoleman voittamisesta voi tulla kuulluksi ja vastaanotetuksi.
Sinä päivänä, kun kirjoitin tätä, oli Päivän tunnussanassa profeetta Sakarjan sana: Monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee hänen kansaansa (Sak. 2:15).
• Timo Junkkaala